tiistai, 15. lokakuu 2013

Sisäinen rumuus

"Onpa kaunis" miettii joku ihminen sanotaanko vaikka kauppakeskuksen rullaportaissa, tietämättä tästä henkilöstä mitään. Mitä hän on elämänsä aikana tehnyt muiden ihmisten, tai edes itsensä hyväksi? Elämme yhteiskunnassa, jossa ulkokuorella on merkitystä. Kuinka paljon ulkonäölle voi antaa arvoa? Onko se määritelty? Ei väliä sillä, vaikka olisi hengenpelastaja, jos ulkonäkö ei miellytä. Ei väliä sisäisellä kauneudella... Ulkoisesti kauniit voivat olla sisältä oikeita rumiluksia, kuten murhaajia. Toivon, että mietitte tätä...

Mietiskellen itsekin

Runoilijasirkka

 

sunnuntai, 6. lokakuu 2013

Kuolema

Kuoleman portit nähnyt

Kipua pahempaa tuntenut

Kaunis pieni ihminen

On päässyt kotiin enkelten

sunnuntai, 6. lokakuu 2013

Ihmisten muuttuminen

Moni tuntemani ihminen on muuttunut matkan varrella. Minäkin haluan muuttua, parempaan suuntaan nimittäin. Olen huomannut olevani tahtomattani ilkeä ja välinpitämätönkin, ja tähän haluaisin muutosta. Lähden rakentamaan "uutta minääni" niin pian kuin mahdollista... Ahdistaa ajatella, kuinka en ole voinut kontrolloida tekojani ja sanomisiani. Toivottavasti ymmärrätte, etten tehnyt sitä tahallani.

Muutoksen tuulien siivittämänä

Rukoilijasirkka

perjantai, 4. lokakuu 2013

Rakkaudesta sinuun

Tiedäthän, sosiaaliset taitoni... Ne eivät ole kovin hyvät. En tiedä mitä pitää sanoa. Olen niin kovin pahoillani kaikesta loukkaavasta mitä olen vahingossa sanonut ja tehnyt... Kun vain voisit antaa anteeksi ja olisimme taas läheisiä... Se tuskin tulee toteutumaan, mutta minä jostain syystä vieläkin uskon siihen, vaikka useiden kuukausien ajan olemme jo olleet etäisiä. Koulussa emme tervehdi toisiamme. Aina kun olet lähellä sykkeeni kiihtyy ja tunnen palavani. Surusta, joka polttaa kuortani joka hetki, kun olen sinulle vain ilmaa... Tiedän, että en ole kovin hyvä ystävä. Yritän niin kovasti, että välillä en edes ajattele mitä sanon... Anna anteeksi. Kyyneleet ovat kai turhia, näin vanhoista asioista. En vain voi poistaa tätä ikävää, kun ajattelen sinua... Enhän minä sinua vain ystävänä rakastanut... Sen, mitä tarkoitan, voi jokainen päätellä itse... En halua kertoa sitä... Jokin siinä häiritsee. Ehkä se, että koko roska oli väärin. Se oli tuomittu jo etukäteen... Ei siitä mitään olisi tullut. Se mitä sinäkin minulle teit... Se oli väärin. Ehkä teit sen painostuksen alaisena. En minä vain tiedä... Minulle vain kerrottiin... Enkä edes tiedä oliko se totta... Uskon kuitenkin, että oli... Olen valmis antamaan sen anteeksi, jos sinäkin antaisit minun tekoni. 

Sinua ikuisesti ikävöiden

Rukoilijasirkka

 

perjantai, 4. lokakuu 2013

Kirjoituksille oma blogi

Hei ihmiset ja ihmismieliset. :)

Olen 15-vuotias hieman erikoinen tyttö länsi-Suomesta. Ajattelen asioita eri tavalla, kuin monet ikäiseni tuntuvat ajattelevan. Minä haluan olla edes jossakin hyvä, sillä usein olen kokenut itseni täysin tarpeettomaksi ja jopa rasitteeksi muille ihmisille. Kaikki eivät minusta pidä, todellakaan. Koulussa varsinkin olen melkoisen yksinäinen, ja minua kiusataan ja saan osakseni vähän kaikenlaista kohtelua, mutta se ei enää hetkauta minua... Olen se mikä olen ja en muuksi muutu, hyväksykää se jo. En ole kaunis, en urheilullinen, en hyvä laulaja. Olen silti minä, mitään lisäämättä tai poistamatta.

Kirjoittaminen suorastaan vetää minua puoleensa, joten oli aivan pakko tehdä tämä blogi. Toinen blogini on bloggerissa, mutta en siellä voi kirjoittaa anonyymisti, joten ajattelin tämän sivuston olevan "se oikeampi" vaihtoehto. Toivottavasti innostus kirjoittamiseen pysyy yllä, sillä uusia ajatuksia kirjoittamiseen tulvahtelee pääkoppaani päivittäin... Pitäisi siinä tilanteessa olla kynää ja paperia lähettyvillä, että saisi kaikki pienimmätkin yksityiskohdat mielen syövereistä tallennettua. 

Tänne kirjoittelen omaan elämääni pohjautuvia kirjoituksia, välillä runoja, joskus pohtivia tekstejä, joskus taas jotain siltä väliltä. Älkää välittäkö, jos ette ymmärrä kirjoituksistani mitään, en välillä itsekään tarkalleen ottaen ymmärrä. Minulle kirjoittaminen vain on suurtakin suurempi asia, vaikka itse tuotoksilla ei päätä eikä häntää olisikaan. Toivon, että mahdolliset lukijat kertoisivat rehellisen mielipiteensä kirjoituksistani, se olisi ensiarvoisen tärkeää. En kuitenkaan tähän velvoita ketään, haluan vain kirjoittaa, jonka olenkin jo useampaan otteeseen maininnut.

Toiveikkain mielin

Runoilijasirkka